keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Christchurch --> Queenstown

Christchurch


Saavuimme Christchurchin lentokentälle klo 5.00 am. Muutaman tunnin asemalla hengailun jälkeen lähdimme etsimään hostelliamme. Christchurchissa emme ehtineet viettää paljon aikaa, sillä ensimmäisenä päivänä käytännössä vain nukuimme ja seuraavana aamuna lähdimme jo kohti Kaikouraa. Ehdimme kuitenkin käydä katsomassa muutama vuosi sitten tapahtuneen maanjäristyksen tuhoja. Oli kauheaa nähdä, millaista tuhoa luonnonmullistukset voivat saada aikaan. Maisemat näyttivät siltä, kuin järistykset olisivat olleet ihan vasta, vaikka niistä on jo 2-3 vuotta aikaa. Eräs uusi-seelantilainen sanoikin, että jälleenrakennukseen menee kymmeniä vuosia. Tuntui, kuin olisi kävellyt aavekaupungissa...






Kaikoura


Lähdimme aikaisin aamulla kohti Kaikouraa. Meille selvisi heti alussa, miten erilaista on matkustaa Strayllä kuin Greyhound-bussilla Australiassa. Kaikki olivat alusta asti kuin yhtä porukkaa ja kuljettajamme oli ihana kiwi. Pysähdyimme matkalla yhdellä lookoutilla, ja matka kesti kokonaisuudessaan pari tuntia.



Kaikourassa osa porukasta meni kalastamaan ja osa meni uimaan delfiinien kanssa. Varmasti kummatkin näistä olivat todella hauskoja ja ikimuistoisia kokemuksia, mutta me halusimme säästää rahaa ja menimme noin kahden tunnin kestävälle rantakävelylle. Maisemat olivat aivan upeat! Näimme myös ihan vierestä hylkeitä. Yksi hylkeistä alkoikin oikein poseeraamaan. :D Hylje ei kuitenkaan lopen tykännyt innokaista kuvaajista ja ihmiset juoksivatkin karkuun närkästynyttä hyljettä. Huvittava näky... Hylje kun ei ole kovinkaan nopea eläin maalla. Tutustuimme kävelyreissullamme  hollantilaisporukkaan, 2 ruotsalaiseen ja yhteen tanskalaiseen tyttöön, joiden kanssa vietimmekin tiiviisti aikaa aina Abel Tasmanille saakka! 








Picton


Seuraavana aamuna lähdimme kohti Pictonia. Siellä yövyimme aivan ihanassa kotoisassa hostellissa nimeltä Villa. Tähän asti uudessa-seelannissa oli ollut todella kylmää! Varsinkin, koska meillä ei ollut Australian jälkeen mitään lämpimiä vaatteita. Lisäksi kaikki Uuden-Seelannin kylät ovat niin pieniä, ettei niistä loydy mitään vaatteita. Pictonissa meidän kohdallemme sattui kuitenkin vihdoin aurinkoinen päivä. Menimmekin nauttimaan siitä rannalle ja illalla vietimme BBQ:ta. Totaalisen täydellinen päivä: upeat maisemat, ranta, aurinko, hyvää ruokaa, juomaa ja vielä poreamme! Hostellin henkilökunta nauroi, että hän ei ole nähnyt ennen näin monta ihmistä kerralla heidän hostellinsa poreammeessa. Heheh! Taisimmepa päästä heidän kotisivulleenkin poreammekuvan muodossa... ;)





Abel Tasman


Abel Tasmanille menossa oli omat ongelmansa, josta avauduimmekin jo aikaisemmassa postauksessamme, joten ei siitä sen enenpää! Abel Tasman on luonnonpuisto, jossa kännykät eivät toimi. Se on todella kaunis luonnonpuisto! Päätimme vuokrata koko porukalla kajakit seuraavaksi päiväksi, mutta kovan tuulen vuoksi retki peruttiin. Teimme sen sijasta kävelyretken ja tulimme vesitaksilla takaisin. Onnistunut päivä kaiken kaikkiaan! 





Iltaa vietimme porukalla leirintäalueella. On kyllä käsittämätöntä, kuinka monta hollantilaista täällä on! Ensimmäinen bussimme oli täynnä hollantilaisia! Ainakin puolet bussista olivat valehtelematta hollannista. Yksi hollantilaisista kertoikin, että monet hollantilaiset, jotka menevät Australiaan, bookkaavat kaikki matkansa jo hollannissa, ja he saavat usein ilmaisen lentolipun Uuteen-Seelantiin. Ei siinä muuten mitään, mutta on hiukan turhauttavaa olla heidän seurassaan, kun he puhuvat suurimmaksi osaksi vain hollantia! He kyllä puhuvat tosi hyvää englantia, mutta jostain syystä he eivät silti vaivaudu sitä puhumaan. Kaikesta huolimatta he ovat kuitenkin tosi hauskaa seuraa! Ja muistivat he välillä pahoitellakin sitä, että he intoutuivat välillä liikaa puhumaan hollantia.



Seuraavana päivänä muut jatkoivat matkaansa kohti Punakaikia, mutta me jäimme Strayn hölmöilyjen vuoksi vielä kahdeksi yöksi Abel Tasmanille. Stray maksoi meille kuitenkin nämä yöt - mikäs siinä! Onni onnettomuudessa, sillä seuraavat kaksi päivää olivat aurinkoisia päiviä. Toisena päivänä teimme koko päivän kestävän vaellusretken vuorille. Kävely oli raskas, mutta näkymät vuoren huipulla olivat aivan mielettömät! Emme vieläkään voi käsittää, miten vesi voi olla niin sinistä ja puhdasta. Vuoren huipulta näimme myös Pohjois-saaren. Yllättävän lähellähän tuo on! 

Toisena päivänä vuokrasimme kajakit ja meloimme meren rantoja pitkin. Harmi vain, että unohdimme kameramme hostellille! Tuntui, kuin olisimme meloneet maalauksessa! Näimme myös paljon hylkeitä ja hylkeen poikasia. Oli hauska nähdä hylkeen uivan aivan kajakimme vieressä.





Yöllä oli kylmä!!

Punakaiki


Vihdoin neljän päivän jälkeen pääsimme lähtemään Abel Tasmanista kohti Punakaikia. Uudet ihmiset bussissamme vaikuttivat mukavilta, mutta he olivat matkustaneet jo pitkään yhdessä ja sinne oli muodostunut pieniä ryhmiä, joihin oli vaikea päästä mukaan. Punakaikissa kävimme katsomassa Pancake Rocksit. Sää oli hyytävä: vettä satoi, tuuli ja oli tosi kylmä! Irkkutytot vitsailivat, että tuntuu kuin he olisivat takaisin kotonaan Irlannissa. Kallion kielekkeitä, merta ja sadetta: tervetuloa Irlantiin! Yövyimme pienissä mökeissä ja tutustuimme paremmin näihin ihaniin irlantilaistyttöihin ja hollantilaispoikaan. 




Seuraavana aamuna kävimme (vesisateessa, jälleen) kävelemässä kahden tunnin sademetsä kävelyn. Kävely itsessään ei ollut paras mahdollinen, sillä polku oli todella mutainen ja huono. Maisemat olivat kuitenkin epätodelliset. Tuntui siltä, kun olisimme olleet jonkin elokuvan lavasteissa... kenties Jurassic Parkin..? Vihdoinkin sademetsä näytti siltä, miltä olemme kuvitelleet sademetsän näyttävän. Australiassa sademetsä näytti aivan erilaiselta. Se ei ollut siellä niin vihreää ja rehevää. Kävelyn jälkeen lähdimme mutaisina ja märkinä matkustamaan kohti Franz Josefia!




Frans Josef


Monet olivat odottaneet Franz Josefia todella paljon. Franz Josefin kuului olla koko reissun kohokohta. Monen pettymykseksi sää oli edelleen todella huono. Vettä vaan satoi ja satoi... Franz Josefissa on erityistä lumiset vuoret sademetsien keskellä. Jäätikkö sulaa kylläkin ja joku päivä tätä jäätikköä ei enää ole. Jäätikölle tehdään helikopterilentoja. Nuo lennot peruttiin kuitenkin huonon sään vuoksi. Me emme olleet tuota ajelua edes bookanneet, sillä se maksoi useamman satasen, ja emme syystä tai toisesta olleet niin innoissamme jäästä ja lumesta! :D Silti harmitti muiden puolesta! Kävimme porukalla kävelyllä Franz Josefissa ja kävimme katsomassa jäätikköä alhaalta päin. Emme kuitenkaan sateen ja sumun vuoksi nähneet juuri mitään. Voih!




Best view today! :D
Olimme kaksi yötä Franz Josefilla. Paikka oli todella kaunis ja viihtyisä pikkuinen lomakylä. Harmiksemme emme kuitenkaan päässeet nauttimaan maisemista huonon sään vuoksi. 

Wanaka


Aamulla lähdimme usean tunnin ajomatkalle kohti Wanakaa. Wanakan sanotaan olevan kuin pieni Queenstown. Se olikin todella viihtyisä kaupunki. Bussikuskimme sanoikin, että tervetuloa sivistyksen pariin! Olimme viettäneet viimeisen viikon paikoissa, joissa ei ole kauppoja tai mitään, joten tuntui hyvältä olla vihdoin ihmisten ilmoilla. Wanaka oli todella kaunis paikka. Olimme siellä yhden yön.


Matkalla Wanakaan

Matkalla Wanakaan

Wanakassa

Queenstown


Aamulla lähdimme kohti Queenstownia. Olimme todella innoissamme, sillä kaikki olivat kehuneet Queenstownia todella paljon! Queenstownin sanotaankin olevan maailman adrenaliinipääkaupunki. Bussissa kaikki puhuivatkin vain bungy- ja swing-hypyistä. Itsekin olin varannut bungy-hypyn ja olin siitä innoissaan (ja peloissaan). 

Matkalla pysähdyimme ostamaan marketeilta halpoja hedelmiä ja siitä jatkoimme matkaa kohti paikkaa, jossa voi tehdä alkuperäisen bungy-hypyn. Täällä meille kerrottiinkin hieman bungy-hypyn historiaa, sillä bungy-hyppy on kehitetty Uudessa-seelannissa. Olisikin ollut kiva hypätä bungy alkuperäisessä paikassa. Bungy-hypyt ovat kuitenkin kalliita, joten täytyi päättää, missä hypyn haluaa mieluiten tehdä. Halusin ehdottomasti tehdä hypyn Uuden-Seelannin korkeimmassa (maailman kolmanneksi korkein) paikassa, nimeltään Nevis Bungy (134m). Varasimme kaikki bungy-hyppyjemme ajat ja jatkoimme matkaa kohti Queenstownia. Wanakassa tutustuimme jo kahteen saksalaispoikaan - jälleen, hahah! Ensimmäisenä iltana Queenstownissa menimme heidän kanssaan vaahtobileisiin ja vietimme muutenkin aikaa heidän kanssaan. 

Seuraavana aamuna heräsinkin aikaisin ja ajattelin vain, mihin olen taas itseni laittanut. Olin nähnyt niin paljon videoita ja kuvia Nevis-benji-hypystä, että olin lievästi sanottuna hermostunut. Menimme yhdessä tämän saksalaispojan kanssa hyppäämään klo 12 pm. Onneksi melkein koko porukka oli samasta bussista, joten tunsimme toisemme ja fiilis pysyi korkealla! Tutustuimme myös tosi mukaviin tanskalaisiin sisaruksiin. Pian olimme jo matkalla kohti bungy-hyppyä ja olo oli kuin olisimme matkalla kuolemaan. :D 

Paikan päällä hiukan hermostutti ja pelotti, mutta olisin kuvitellut, että olisin pelännyt vieläkin enemmän. Näin ihmisten hyppäävän ennen minua ja kaikki olivat hypyn jälkeen niin iloisia ja onnellisia, että halusin itsekin päästä hyppäämään. Kun saapui minun vuoroni, mies sanoi, että minun täytyy odottaa viisi minuuttia, koska tuuli on tosi kova ja hyppääminen ei ole turvallista nyt. Katsoin häntä suu auki ja sanoin, että oletko nyt tosissasi. Viimeinen asia, mitä sillä hetkellä haluaa kuulla... :D Viiden minuutin jälkeen koitti minun vuoroni ja kysyinkin, että oletko nyt varma, että tuuli on ok ja se on turvallista. Vastaukseksi sain vain: "let's see"! :D Hyppy oli jokatapauksessa mieletön! Olo hypyn jälkeen oli niin mieletön, että hyppäisin milloin vain uudestaan. Tämä benji oli kuitenkin ehdottomasti pelottavin asia, mitä olen ikinä tehnyt. Saksalaisjätkällä oli mukanaan Go Pro -kamera, joten saimme myos hauskoja videoita hypyistämme!

Hain kahvia juuri ennen, kun menin hyppäämään ja seinällä oli tämä taulu, haha


Hyppypaikka: hui, kuinka korkealla!

Hyppyporukkaa


Kaikki puhuivat bungy- ja swing-hypyistä, joten Kirsillekkin tuli fiilis, että hän haluaa tehdä jonkinlaisen hypyn. Tapasimmekin kaksi poikaa, jotka olivat voittaneet liput ledge-swingiin, mutta eivät voineet käyttää lippujaan, koska he olivat lähdössä seuraavana aamuna pois Queenstownista. Kirsi osti toiselta pojalta tuon lipun. Maisemat olivat upeat, sillä swing tehdään Queenstownin yllä!







Kolmantena päivänä halusimme tehdä jonkinlaisen kävelyn. Päädyimme tekemään Queenstown hill -kävelyn. Kävely kesti suurin piirtein kolme tuntia. Kävelimme kyllä todella hitaasti ja pysähtelimme jatkuvasti :D Kävely oli nimittäin kaksi tuntia nousua ylämäkeen. Hyvä treeni pitkästä aikaa! Maisemat kävelypolulla olivat aivan kuin olisi ollut Suomen syksyssä... Mutta maisemat vuoren huipulla olivat onneksi näkemisen arvoiset! Näimme koko Queenstownin ja Lake Wakatipun.





Tupsahdettiin Suomeen!

Pihlajapuu: mitäh?!

Kuuluisa Fergburger!



Cookie Time: maailman parhaat keksit!
Viivymme vielä yhden päivän Quenstownissa ja sitten matkamme jatkuu kohti Milford Soundia. Tämä paikan on sanottu olevan yksi kauneimmista paikoista maailmassa. Toivottavasti sää suosii meitä, ja toivottavasti näemme myos delfiineitä! Tänään vietämme vielä viimeistä iltaa ihanien irlantilaistyttöjen ja hollantilaispojan kanssa. Ehkäpä tapaamme heidät uudestaa myohemmin Dublinissa. ;)

Having a good craic with Irish!

tiistai 28. tammikuuta 2014

Stray and The List!

Pitkään ajattelimme, että teemme Uuden-Seelannin retkemme autolla. Ostamme auton tai tai vuokraamme sellaisen. Auton vuokraaminen osottautui kuitenkin todella kalliiksi ja ostaminen taas liian vaikeaksi. Bensakulutkin pelottivat. Ajatelkaapa nyt meidät ostamassa autoa: Valitsisimme auton värin perusteella, ja mikäli autolle sattuisi jotain, ei auttaisi kuin odottaa viisaampaa paikan päälle auttamaan. :D 

Peterpanissa hehkutettiin Uuden-Seelannin bussipasseja, joten päädyimme ostamaan sellaisen. Bussipassi on kuitenkin halvin ja helpoin ratkaisu. Varsinkin meille, koska emme tunnetusti jaksa suunnitella matkaamme sen kummemmin. :D Meillä on parempaakin tekemistä kuin istua sisällä suunnittelemassa! Hah! Uudessa-Seelannissa on käytännossa kaksi bussipassivaihtoehtoa: Stray ja Kiwiexperience. Tai näitä Peterpan siis kauppaa! Kuulimme, että Kiwiexperience on täynnä 18-19-vuotiaita bilettäjiä, joten päädyimme ostamaan Strayn passin.  Huomio, huomio tässä vaiheessa: Naked-bussista ei meille mainittu. Se olisi ollut paljon edullisempi. Edullisemmaksi voi myos tulla normaalit, julkiset Intercity-bussit. Peterpan myy kyllä aina maat ja mannut, jos niiltä erehtyy jotain kysymään... Ja aina tunnet ostohetkellä saaneesi edullisesti jonkun mahtavan paketin...

Stray mainostaa itseään hop-on, hop-off palveluna. Se sanoo olevansa joustava ja helppo tapa matkustaa Uudessa-Seelannissa. Stray ei ole mikään tavallinen bussi, vaan käytännössä bussikuski toimii matkaoppaana ja kierrättää tunnetuimmat nähtävyydet ja kertoo tarinoita paikoista. Sama bussi kiertää Uutta-Seelantia aina pysähtyen yhdeksi tai kahdeksi yöksi parhaimpiin paikkoihin. Mikäli et päätä viipyä missään päivää kauempaa, matkaat samalla bussilla ja samalla porukalla koko Uuden-Seelannin läpi. Porukkaan tutustuu helposti, sillä suurin osa nukkuu samoissa hostelleissa ja tekee samoja aktiviteettejä. 

Ongelma on kuitenkin se, että ainakin näin kesäaikaan Stray on myynyt liikaa lippuja siihen nähden, montako bussia heillä kiertää Etelä-saarella. Ainoa järkevä vaihtoehto nauttia Strayn kyydistä on suunnitella koko Uuden-Seelannin reissu etukäteen, bookata jokainen bussi paikasta toiseen etukäteen ja pysyä tässä suunnitelmassa! Käytännössä mikäli hyppäät bussista ulos spontaanisti ja haluat viipyä jossain paikassa pidempään kuin olet alkuperäisen suunnitelmasi mukaan ajatellut, joudut odottamaan usean päivän samalla paikalla, koska bussit ovat jo bookattu täyteen etukäteen. Joudut bussien jonotuslistoille ja toivot, että joku toinenkin tekee tämän virheen, että hyppää spontaanisti pois bussista. Jos ajattelet tässä vaiheessa, että mikäpäs siinä on viipyä kauemmin jossain tietyssä paikassa, voin kertoa, että ongelma on se, että Uudessa-Seelannissa suurin osa paikoista ovat pieniä tuppukyliä tai pelkkää luonnonpuistoa. Niissä ei käytännössä riitä nähtävää kuin 1-3 päiväksi - riippuen siitä, kuinka paljon tykkää vaeltamisesta. Ongelmaksi voi myos muodostua se, että et ehdi määränpäähäsi vaaditussa ajassa, jos joudut joka kylässä jumittamaan monta päivää. Monet täällä olivat ostaneet jo lentolipun pois Uudesta-Seelannista ja osalla oli todellisia vaikeuksia ehtiä ennen lentoa perille vaadittuun kaupunkiin.

Me siis ostimme Stray-bussipassimme Peterpan-matkatoimiston kautta. Heidän kuului tehdä Stray-suunnitelmamme ja bookata kaikki bussimme valmiiksi. Ostimme liput vasta päivää ennen kuin saavuimme Uuteen-Seelantiin. Aloimme tutkailla Uudessa-Seelannissa suunnitelmaamme ja huomasimme, että Kirsin suunnitelma oli aivan pielessä. Osa matkoista puuttui kokonaan ja osassa oli eri päivämäärät kuin minulla. Aloimme selvittämään asiaa ja selvisi, että Kirsi on Picton - Nelson välillä bussin jonotuslistalla, joten ei ole varmaa, saako hän nousta bussiin samaan aikaan minun kanssani. Ainoa ongelma oli siis tuo Picton- Nelson väli. Muihin busseihin Kirsillä oli paikka, mutta jos Kirsi missaisi Picton - Nelson -bussin, hän missaisi myos kaikki loputkin bussit ja joutuisi jäädä yksin odottamaan vapaata bussia Pictoniin. Monella muullakin oli samanlaisia ongelmia ja kuulimme, että bussit ovat todella täynnä: jopa kahdeksan päivän jonotusaika vapaaseen bussiin! 

Emme halunneet mennä muuttamaan meidän suunnitelmiamme, koska muuten olisimme molemmat jonotuslistoilla jokaiseen bussiin jokaisessa kaupungissa Pictonista eteenpäin. Ajattelimme, että mikäli Kirsi ei voi hypätä Nelsoniin menevään bussiin, hän ottaa julkisen bussin (Intercity) ja sen jälkeen meidän ei tarvitse enää murehtia mahdummeko busseihin, koska loppuihin busseihin meillä oli varma paikka. Onhan sekin väärin, että joudumme yleensä turvautumaan eri busseihin, kun olemme jo kerran maksaneet kalliin bussipassin ja meille ei kerrottu Peterpanissa, että olen vain jonotuslistalla bussiin... Tyydyimme kuitenkin kohtaloomme. Soitimme Straylle ja kerroimme, että emme halua muuttaa suunnitelmiamme ja jäädä jumiin pikkukyliin ja aiomme tarvittaessa ottaa Intercity-bussin. 

Kuten jo olimme arvanneetkin: Kirsi ei mahtunut bussiin. Bussiin ei myöskään mahtunut kaksi muuta matkustajaa. Kaikki kolme matkasivat yhdessä Intercity-bussilla Nelsoniin, josta matka jatkuisi taas Strayn bussilla. Kaiken hauskinta kuitenkin oli, että kun jatkoimme matkaamme ja ajoimme väliä Nelson - Abel Tasman, sain sähköpostiini viestin, että Stray on muuttanut Kirsin koko bookkaussuunnitelman niin, että hän matkustaa koko ajan kolme päivää minun perässäni. Abel Tasman on lisäksi vielä alue, jossa puhelimet ja ei toimi, joten asian vatvominen sähköpostitse oli hieman hankalaa ja kallista julkisia puhelimia käyttäen. Kun selvittelimme asiaa, kävi ilmi, että heidän järjestelmässään on tapahtunut jokin virhe, sillä järjestelmä ajatteli Kirsin olleen vielä Pictonissa. Ilman mitään meiltä kysymättä Strayn järjestelmä otti Kirsit ulos kaikista bookatuista busseista ja siirsi pari päivää myohempien bussien jonotuslistoille. Useiden vihaisten soittojen jälkeen saimme kuitenkin ratkaistua asian: Saimme bussikuskin soittamaan oikeille henkilöille ja näin saimme samat suunnitelmat ja kaksi ilmaista yötä Abel Tasmanilla, koska jouduimme olemaan siellä jumissa heidän vuokseen. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Silti meidän piti tehdä monia, monia puhelinsoittoja ennen, kun Stray suostui ratkaisemaan tämän asian. Ensimmäisillä soitoilla he vain sanoivat, että mitään ei ole tehtävissä. Emme todellakaan olleet ainoita, keillä oli tällaisia ongelmia. Lähes joka toisella oli oma tarinansa Strayn hölmöilyistä. Olihan tämä osaksi omaa hölmöyttämme, että vitkuttelimme päätöksen tekemistä ja ostimme bussipassit vain päivää ennen kuin tulimme Uuteen-Seelantiin. Ajattelimme kuitenkin Strayn olevan hop-on, hop-off tyylinen bussi niin kuin he mainostavat, joten emme nähneet siinä mitään ongelmaa. 

Parempi tunnuslause Straylle kuuluu: "Hop off and you never get on!" Vitsailimme, että jokainen aamu Strayn bussissa muistuttaa kauhuelokuvaa. Nimeksi sopisi The List. Are you on the list? Are you the chosen one? Aamulla kaikki stressasivat sitä, ovatko he Strayn bussilistalla, kuin bussissa käydään läpi listaa, jossa kuuluisi olla kaikkien bussissa matkustavien nimet. Jos et ole listalla, sinut jätetään kylmän viileästi olkia kohauttaen edelliseen paikkaan. Muuten tämä ei olisi ongelma, mutta kun jotkut luulivat olevansa listalla, mutta eivät sitten syystä tai toisesta olleetkaan. The List!

Tämän pienen avautumisen jälkeen, voimme kuitenkin sanoa, että Straylla matkustaminen on hauskaa ja voimme suositella matkustamista Straylla. Kunhan vain pidätte mielessä, että Stray ei ole sesonkiaikana hop-on hop-off bussi. Kaikki sujuu, jos sinulla on tietty suunnitelma valmiina ilman jonotuslistoja ja et muuta suunnitelmaasi matkan aikana. Strayn kautta saa varattua majoituksen ja aktiviteetit, ja niistä saa hiukan alennusta. Stray periaatteessa tekee kaiken sinun puolestasi, joten matkustaminen on todella helppoa. Sama porukka pysyy bussissa (koska kukaan ei uskalla hypätä bussista ulos, haha), joten ihmisiin on helppo tutustua. Onkin kivaa, että ihmiset eivät vaihdu ihan koko ajan, kuten normaalisti matkustaessa hostellista hostelliin.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Cheers Australia!

Iso huokaus: reissumme Australiassa on ohi! Emme voi käsittää, mihin reilu neljä kuukautta on hävinnyt?! Ehdottomasti elämämme parhaimmat neljä kuukautta. Tapasimme niin monta mahtavaa ihmistä, näimme paljon upeita maisemia ja opimme, mitä on rento australialainen elämäntapa! Australia on vienyt molempien sydämmet ja haluamme ehdottomasti palata takaisin Australiaan. 

Heh, tai itsehän (Katja) palaankin jo piakkoin takaisin Gold Coastille. ;) Olimme nimittäin tekemässä Check In:iä lentokentällä ja siellä meille selvisi, että meitä ei päästetä Uuden-Seelannin lentokoneeseen, mikäli meillä ei ole lentolippua pois Uudesta-Seelannista. Tähän asti olimme luulleet ja lukeneet, että riitä se, että tilillä on riittävästi rahaa ostaa lentolippu pois. Onneksi olimme ajoissa  lentokentällä ja meillä oli suurin piirtein tunti aikaa ostaa kummallekin lentolippu ja ehtiä lentokoneeseen. Hahah... 

Minulla oli pähkinä purtavana, sillä en ollut päättänyt, minne haluan Uuden-Seelannin jälkeen mennä: Australian länsirannikolle, takaisin Gold Coastille vai Suomeen? Löysin onneksi halvan lentolipun Gold Coastille, joten ostin lipun sinne takaisin, jee! Uuden-Seelannin jälkeen saa nähdä, mitä haluan tehdä. Menenkö vain näkemään kavereita viikoksi tai pariksi ja nauttimaan Australian auringosta ennen Suomea, vai haluanko asettua kuukaudeksi tai pariksi tekemään töitä Gold Coastille. Aika näyttää. Kirsi osti lentolipun takaisin Suomeen samalle päivälle. Näin ehdimme lentokoneeseen ja kohti uusia seikkailuja!


Aikamme kuluksi keräsimme lentokentällä Australiasta miinuksia ja plussia:

Plussia:
+ Aivan ihanat, iloiset, rennot ihmiset
+ Ihmisten ihana elämän asenne: No worries mate! ;)
+ Hauskat liikennemerkit






+ Ilmaiset vessat, joita on joka kadun kulmassa
+ Sushirullat, joita on joka kadun kulmassa
+ Sää: aurinko,aurinko,aurinko! <3
+ Upeat beachit ja beach-kulttuuri! 
+ Irkkupubit. Tarviiko tätä sen tarkemmin selittää? ;)
+ Tim Tamit! <3
+ Kengut ja koalat

Miinuksia:
- Hidas ja kallis internet / puhelin liittymät
- Kasvikset ja hedelmät ovat kalliita. Hei, hei terveellinen elämäntapa ja tervehdys pullaleipä ja fish & chips.
- Cash Only! WHAT?! Useissa paikoissa maksuvälineeksi kelpasi siis vain käteinen. Lopuissa paikoista alle 10 tai 20 dollarit ovat cash only.
- Roskakoreja ei ole mailla, eikä halmeilla. Silti Ausseissa on siistiä joka paikassa! 
- Pikakahvi! Ausseilla ei yleensä ole kahvinkeitintä. Jos kysyt heiltä, missä sun kahvinkeitin on, he vastaavat: "I'm a coffeemaker".

+ / - Yksi huvittava asia Australiassa on erilaiset kyltit. Ker
äsimmekin huviksemme muutamia kylttejä. Australiassa on ohjeet j-o-k-a-i-s-e-e-n asiaan. Opimmekin pikkuhiljaa sen, että jos olimme hiukan pihalla, jossain on aivan varmasti ohje, miten täytyy toimia. 






+ / - Gumtree. Tästä voisi tehdä vaikka oman päivityksen. Gumtree on sivusto, jonne voi laittaa ilmoituksia laidasta laitaan. Jos haluat myydä/ostaa jotain, etsiä matkaseuraa, tarjota kyytiä, etsiä/tarjota töitä... Ilmoituksen laittaminen Gumtreehen poikii yleensä loppujen lopuksi hyviä tuloksia... Kuitenkin laittamalla ilmoituksen Gumtreehen voin myös luvata, että saat kännykkääsi myos rutkasti todella, todella kummallisia vastauksia... Jotkut ihmiset ovat siis ilmeisesti ymmärtäneet hieman väärin Gumtreen konseptin ja pitävät sitä jonkinlaisena deittipalstana... Etsitpä sitten todellisuudessa asuntoa, töitä taikka matkaseuraa.

Tässä on loppuun random kuvia Ausseista. Fiilistellään nyt siis vielä vähän Ausseja ennen Uutta-Seelantia!

Sukellusta
Sukellusta Cairnsissa

Great Barrier Reef


Snorklausta Cairnsissa

Great Barrier Reef

Snorklausta Cairnsissa

Whitehaven Beach
Whitehaven Beach
Surffarikämppiksemme, Kirsi ja python Gold Coastilla

Gold Coast
Ihanat rannat Gold Coastilla <3


The Ring


Joulukorttien kirjoittamisurakka
Gold Coast
Jouluostoksia Manlyssä

Joulupukki surffaamassa


Gold Coast

Gold Coast

Gold Coast

Gold Coast: rantaa ja Fazerin sinistä

Gold Coast

Byron Bay

Byron Bay


Backpacker-huumoria

Cheers Australia for everything! 

Traveling in a fried-out combie
On a hippie trail, head full of zombie
I met a strange lady, she made me nervous
She took me in and gave me breakfast
And she said,

"Do you come from a land down under?
Where women glow and men plunder?
Can't you hear, can't you hear the thunder?
You better run, you better take cover."
 
Buying bread from a man in Brussels
He was six-foot-four and full of muscles
I said, "Do you speak-a my language?"
He just smiled and gave me a vegemite sandwich
And he said,

"I come from a land down under
Where beer does flow and men chunder
Can't you hear, can't you hear the thunder?
You better run, you better take cover."


Lyin' in a den in Bombay
With a slack jaw, and not much to say
I said to the man, "Are you trying to tempt me
Because I come from the land of plenty?"
And he said,

"Do you come from a land down under?
Where women glow and men plunder?
Can't you hear, can't you hear the thunder?
You better run, you better take cover."
Yeah!


Living in a land down under
Where women glow and men plunder
Can't you hear, can't you hear the thunder?
You better run, you better take cover!

Living in a land down under
Where women glow and men plunder
Can't you hear, can't you hear the thunder?
You better run, you better take cover!