tiistai 28. tammikuuta 2014

Stray and The List!

Pitkään ajattelimme, että teemme Uuden-Seelannin retkemme autolla. Ostamme auton tai tai vuokraamme sellaisen. Auton vuokraaminen osottautui kuitenkin todella kalliiksi ja ostaminen taas liian vaikeaksi. Bensakulutkin pelottivat. Ajatelkaapa nyt meidät ostamassa autoa: Valitsisimme auton värin perusteella, ja mikäli autolle sattuisi jotain, ei auttaisi kuin odottaa viisaampaa paikan päälle auttamaan. :D 

Peterpanissa hehkutettiin Uuden-Seelannin bussipasseja, joten päädyimme ostamaan sellaisen. Bussipassi on kuitenkin halvin ja helpoin ratkaisu. Varsinkin meille, koska emme tunnetusti jaksa suunnitella matkaamme sen kummemmin. :D Meillä on parempaakin tekemistä kuin istua sisällä suunnittelemassa! Hah! Uudessa-Seelannissa on käytännossa kaksi bussipassivaihtoehtoa: Stray ja Kiwiexperience. Tai näitä Peterpan siis kauppaa! Kuulimme, että Kiwiexperience on täynnä 18-19-vuotiaita bilettäjiä, joten päädyimme ostamaan Strayn passin.  Huomio, huomio tässä vaiheessa: Naked-bussista ei meille mainittu. Se olisi ollut paljon edullisempi. Edullisemmaksi voi myos tulla normaalit, julkiset Intercity-bussit. Peterpan myy kyllä aina maat ja mannut, jos niiltä erehtyy jotain kysymään... Ja aina tunnet ostohetkellä saaneesi edullisesti jonkun mahtavan paketin...

Stray mainostaa itseään hop-on, hop-off palveluna. Se sanoo olevansa joustava ja helppo tapa matkustaa Uudessa-Seelannissa. Stray ei ole mikään tavallinen bussi, vaan käytännössä bussikuski toimii matkaoppaana ja kierrättää tunnetuimmat nähtävyydet ja kertoo tarinoita paikoista. Sama bussi kiertää Uutta-Seelantia aina pysähtyen yhdeksi tai kahdeksi yöksi parhaimpiin paikkoihin. Mikäli et päätä viipyä missään päivää kauempaa, matkaat samalla bussilla ja samalla porukalla koko Uuden-Seelannin läpi. Porukkaan tutustuu helposti, sillä suurin osa nukkuu samoissa hostelleissa ja tekee samoja aktiviteettejä. 

Ongelma on kuitenkin se, että ainakin näin kesäaikaan Stray on myynyt liikaa lippuja siihen nähden, montako bussia heillä kiertää Etelä-saarella. Ainoa järkevä vaihtoehto nauttia Strayn kyydistä on suunnitella koko Uuden-Seelannin reissu etukäteen, bookata jokainen bussi paikasta toiseen etukäteen ja pysyä tässä suunnitelmassa! Käytännössä mikäli hyppäät bussista ulos spontaanisti ja haluat viipyä jossain paikassa pidempään kuin olet alkuperäisen suunnitelmasi mukaan ajatellut, joudut odottamaan usean päivän samalla paikalla, koska bussit ovat jo bookattu täyteen etukäteen. Joudut bussien jonotuslistoille ja toivot, että joku toinenkin tekee tämän virheen, että hyppää spontaanisti pois bussista. Jos ajattelet tässä vaiheessa, että mikäpäs siinä on viipyä kauemmin jossain tietyssä paikassa, voin kertoa, että ongelma on se, että Uudessa-Seelannissa suurin osa paikoista ovat pieniä tuppukyliä tai pelkkää luonnonpuistoa. Niissä ei käytännössä riitä nähtävää kuin 1-3 päiväksi - riippuen siitä, kuinka paljon tykkää vaeltamisesta. Ongelmaksi voi myos muodostua se, että et ehdi määränpäähäsi vaaditussa ajassa, jos joudut joka kylässä jumittamaan monta päivää. Monet täällä olivat ostaneet jo lentolipun pois Uudesta-Seelannista ja osalla oli todellisia vaikeuksia ehtiä ennen lentoa perille vaadittuun kaupunkiin.

Me siis ostimme Stray-bussipassimme Peterpan-matkatoimiston kautta. Heidän kuului tehdä Stray-suunnitelmamme ja bookata kaikki bussimme valmiiksi. Ostimme liput vasta päivää ennen kuin saavuimme Uuteen-Seelantiin. Aloimme tutkailla Uudessa-Seelannissa suunnitelmaamme ja huomasimme, että Kirsin suunnitelma oli aivan pielessä. Osa matkoista puuttui kokonaan ja osassa oli eri päivämäärät kuin minulla. Aloimme selvittämään asiaa ja selvisi, että Kirsi on Picton - Nelson välillä bussin jonotuslistalla, joten ei ole varmaa, saako hän nousta bussiin samaan aikaan minun kanssani. Ainoa ongelma oli siis tuo Picton- Nelson väli. Muihin busseihin Kirsillä oli paikka, mutta jos Kirsi missaisi Picton - Nelson -bussin, hän missaisi myos kaikki loputkin bussit ja joutuisi jäädä yksin odottamaan vapaata bussia Pictoniin. Monella muullakin oli samanlaisia ongelmia ja kuulimme, että bussit ovat todella täynnä: jopa kahdeksan päivän jonotusaika vapaaseen bussiin! 

Emme halunneet mennä muuttamaan meidän suunnitelmiamme, koska muuten olisimme molemmat jonotuslistoilla jokaiseen bussiin jokaisessa kaupungissa Pictonista eteenpäin. Ajattelimme, että mikäli Kirsi ei voi hypätä Nelsoniin menevään bussiin, hän ottaa julkisen bussin (Intercity) ja sen jälkeen meidän ei tarvitse enää murehtia mahdummeko busseihin, koska loppuihin busseihin meillä oli varma paikka. Onhan sekin väärin, että joudumme yleensä turvautumaan eri busseihin, kun olemme jo kerran maksaneet kalliin bussipassin ja meille ei kerrottu Peterpanissa, että olen vain jonotuslistalla bussiin... Tyydyimme kuitenkin kohtaloomme. Soitimme Straylle ja kerroimme, että emme halua muuttaa suunnitelmiamme ja jäädä jumiin pikkukyliin ja aiomme tarvittaessa ottaa Intercity-bussin. 

Kuten jo olimme arvanneetkin: Kirsi ei mahtunut bussiin. Bussiin ei myöskään mahtunut kaksi muuta matkustajaa. Kaikki kolme matkasivat yhdessä Intercity-bussilla Nelsoniin, josta matka jatkuisi taas Strayn bussilla. Kaiken hauskinta kuitenkin oli, että kun jatkoimme matkaamme ja ajoimme väliä Nelson - Abel Tasman, sain sähköpostiini viestin, että Stray on muuttanut Kirsin koko bookkaussuunnitelman niin, että hän matkustaa koko ajan kolme päivää minun perässäni. Abel Tasman on lisäksi vielä alue, jossa puhelimet ja ei toimi, joten asian vatvominen sähköpostitse oli hieman hankalaa ja kallista julkisia puhelimia käyttäen. Kun selvittelimme asiaa, kävi ilmi, että heidän järjestelmässään on tapahtunut jokin virhe, sillä järjestelmä ajatteli Kirsin olleen vielä Pictonissa. Ilman mitään meiltä kysymättä Strayn järjestelmä otti Kirsit ulos kaikista bookatuista busseista ja siirsi pari päivää myohempien bussien jonotuslistoille. Useiden vihaisten soittojen jälkeen saimme kuitenkin ratkaistua asian: Saimme bussikuskin soittamaan oikeille henkilöille ja näin saimme samat suunnitelmat ja kaksi ilmaista yötä Abel Tasmanilla, koska jouduimme olemaan siellä jumissa heidän vuokseen. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Silti meidän piti tehdä monia, monia puhelinsoittoja ennen, kun Stray suostui ratkaisemaan tämän asian. Ensimmäisillä soitoilla he vain sanoivat, että mitään ei ole tehtävissä. Emme todellakaan olleet ainoita, keillä oli tällaisia ongelmia. Lähes joka toisella oli oma tarinansa Strayn hölmöilyistä. Olihan tämä osaksi omaa hölmöyttämme, että vitkuttelimme päätöksen tekemistä ja ostimme bussipassit vain päivää ennen kuin tulimme Uuteen-Seelantiin. Ajattelimme kuitenkin Strayn olevan hop-on, hop-off tyylinen bussi niin kuin he mainostavat, joten emme nähneet siinä mitään ongelmaa. 

Parempi tunnuslause Straylle kuuluu: "Hop off and you never get on!" Vitsailimme, että jokainen aamu Strayn bussissa muistuttaa kauhuelokuvaa. Nimeksi sopisi The List. Are you on the list? Are you the chosen one? Aamulla kaikki stressasivat sitä, ovatko he Strayn bussilistalla, kuin bussissa käydään läpi listaa, jossa kuuluisi olla kaikkien bussissa matkustavien nimet. Jos et ole listalla, sinut jätetään kylmän viileästi olkia kohauttaen edelliseen paikkaan. Muuten tämä ei olisi ongelma, mutta kun jotkut luulivat olevansa listalla, mutta eivät sitten syystä tai toisesta olleetkaan. The List!

Tämän pienen avautumisen jälkeen, voimme kuitenkin sanoa, että Straylla matkustaminen on hauskaa ja voimme suositella matkustamista Straylla. Kunhan vain pidätte mielessä, että Stray ei ole sesonkiaikana hop-on hop-off bussi. Kaikki sujuu, jos sinulla on tietty suunnitelma valmiina ilman jonotuslistoja ja et muuta suunnitelmaasi matkan aikana. Strayn kautta saa varattua majoituksen ja aktiviteetit, ja niistä saa hiukan alennusta. Stray periaatteessa tekee kaiken sinun puolestasi, joten matkustaminen on todella helppoa. Sama porukka pysyy bussissa (koska kukaan ei uskalla hypätä bussista ulos, haha), joten ihmisiin on helppo tutustua. Onkin kivaa, että ihmiset eivät vaihdu ihan koko ajan, kuten normaalisti matkustaessa hostellista hostelliin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti