Christchurch --> Queenstown

Christchurch

Saavuimme Christchurchin lentokentälle klo 5.00 am. Muutaman tunnin asemalla hengailun jälkeen lähdimme etsimään hostelliamme. Christchurchissa emme ehtineet viettää paljon aikaa, sillä ensimmäisenä päivänä käytännössä vain nukuimme ja seuraavana aamuna lähdimme jo kohti Kaikouraa. Ehdimme kuitenkin käydä katsomassa muutama vuosi sitten tapahtuneen maanjäristyksen tuhoja. Oli kauheaa nähdä, millaista tuhoa luonnonmullistukset voivat saada aikaan. Maisemat näyttivät siltä, kuin järistykset olisivat olleet ihan vasta, vaikka niistä on jo 2-3 vuotta aikaa. Eräs uusi-seelantilainen sanoikin, että jälleenrakennukseen menee kymmeniä vuosia. Tuntui, kuin olisi kävellyt aavekaupungissa...

Kaikoura

Lähdimme aikaisin aamulla kohti Kaikouraa. Meille selvisi heti alussa, miten erilaista on matkustaa Strayllä kuin Greyhound-bussilla Australiassa. Kaikki olivat alusta asti kuin yhtä porukkaa ja kuljettajamme oli ihana kiwi. Pysähdyimme matkalla yhdellä lookoutilla, ja matka kesti kokonaisuudessaan pari tuntia.

Kaikourassa osa porukasta meni kalastamaan ja osa meni uimaan delfiinien kanssa. Varmasti kummatkin näistä olivat todella hauskoja ja ikimuistoisia kokemuksia, mutta me halusimme säästää rahaa ja menimme noin kahden tunnin kestävälle rantakävelylle. Maisemat olivat aivan upeat! Näimme myös ihan vierestä hylkeitä. Yksi hylkeistä alkoikin oikein poseeraamaan. :D Hylje ei kuitenkaan lopen tykännyt innokaista kuvaajista ja ihmiset juoksivatkin karkuun närkästynyttä hyljettä. Huvittava näky... Hylje kun ei ole kovinkaan nopea eläin maalla. Tutustuimme kävelyreissullamme  hollantilaisporukkaan, 2 ruotsalaiseen ja yhteen tanskalaiseen tyttöön, joiden kanssa vietimmekin tiiviisti aikaa aina Abel Tasmanille saakka! 

Picton

Seuraavana aamuna lähdimme kohti Pictonia. Siellä yövyimme aivan ihanassa kotoisassa hostellissa nimeltä Villa. Tähän asti uudessa-seelannissa oli ollut todella kylmää! Varsinkin, koska meillä ei ollut Australian jälkeen mitään lämpimiä vaatteita. Lisäksi kaikki Uuden-Seelannin kylät ovat niin pieniä, ettei niistä loydy mitään vaatteita. Pictonissa meidän kohdallemme sattui kuitenkin vihdoin aurinkoinen päivä. Menimmekin nauttimaan siitä rannalle ja illalla vietimme BBQ:ta. Totaalisen täydellinen päivä: upeat maisemat, ranta, aurinko, hyvää ruokaa, juomaa ja vielä poreamme! Hostellin henkilökunta nauroi, että hän ei ole nähnyt ennen näin monta ihmistä kerralla heidän hostellinsa poreammeessa. Heheh! Taisimmepa päästä heidän kotisivulleenkin poreammekuvan muodossa... ;)

Abel Tasman

Abel Tasmanille menossa oli omat ongelmansa, josta avauduimmekin jo aikaisemmassa postauksessamme, joten ei siitä sen enenpää! Abel Tasman on luonnonpuisto, jossa kännykät eivät toimi. Se on todella kaunis luonnonpuisto! Päätimme vuokrata koko porukalla kajakit seuraavaksi päiväksi, mutta kovan tuulen vuoksi retki peruttiin. Teimme sen sijasta kävelyretken ja tulimme vesitaksilla takaisin. Onnistunut päivä kaiken kaikkiaan! 

Iltaa vietimme porukalla leirintäalueella. On kyllä käsittämätöntä, kuinka monta hollantilaista täällä on! Ensimmäinen bussimme oli täynnä hollantilaisia! Ainakin puolet bussista olivat valehtelematta hollannista. Yksi hollantilaisista kertoikin, että monet hollantilaiset, jotka menevät Australiaan, bookkaavat kaikki matkansa jo hollannissa, ja he saavat usein ilmaisen lentolipun Uuteen-Seelantiin. Ei siinä muuten mitään, mutta on hiukan turhauttavaa olla heidän seurassaan, kun he puhuvat suurimmaksi osaksi vain hollantia! He kyllä puhuvat tosi hyvää englantia, mutta jostain syystä he eivät silti vaivaudu sitä puhumaan. Kaikesta huolimatta he ovat kuitenkin tosi hauskaa seuraa! Ja muistivat he välillä pahoitellakin sitä, että he intoutuivat välillä liikaa puhumaan hollantia.

Seuraavana päivänä muut jatkoivat matkaansa kohti Punakaikia, mutta me jäimme Strayn hölmöilyjen vuoksi vielä kahdeksi yöksi Abel Tasmanille. Stray maksoi meille kuitenkin nämä yöt - mikäs siinä! Onni onnettomuudessa, sillä seuraavat kaksi päivää olivat aurinkoisia päiviä. Toisena päivänä teimme koko päivän kestävän vaellusretken vuorille. Kävely oli raskas, mutta näkymät vuoren huipulla olivat aivan mielettömät! Emme vieläkään voi käsittää, miten vesi voi olla niin sinistä ja puhdasta. Vuoren huipulta näimme myös Pohjois-saaren. Yllättävän lähellähän tuo on! 

Toisena päivänä vuokrasimme kajakit ja meloimme meren rantoja pitkin. Harmi vain, että unohdimme kameramme hostellille! Tuntui, kuin olisimme meloneet maalauksessa! Näimme myös paljon hylkeitä ja hylkeen poikasia. Oli hauska nähdä hylkeen uivan aivan kajakimme vieressä.

Yöllä oli kylmä!!

Punakaiki

Vihdoin neljän päivän jälkeen pääsimme lähtemään Abel Tasmanista kohti Punakaikia. Uudet ihmiset bussissamme vaikuttivat mukavilta, mutta he olivat matkustaneet jo pitkään yhdessä ja sinne oli muodostunut pieniä ryhmiä, joihin oli vaikea päästä mukaan. Punakaikissa kävimme katsomassa Pancake Rocksit. Sää oli hyytävä: vettä satoi, tuuli ja oli tosi kylmä! Irkkutytot vitsailivat, että tuntuu kuin he olisivat takaisin kotonaan Irlannissa. Kallion kielekkeitä, merta ja sadetta: tervetuloa Irlantiin! Yövyimme pienissä mökeissä ja tutustuimme paremmin näihin ihaniin irlantilaistyttöihin ja hollantilaispoikaan. 

Seuraavana aamuna kävimme (vesisateessa, jälleen) kävelemässä kahden tunnin sademetsä kävelyn. Kävely itsessään ei ollut paras mahdollinen, sillä polku oli todella mutainen ja huono. Maisemat olivat kuitenkin epätodelliset. Tuntui siltä, kun olisimme olleet jonkin elokuvan lavasteissa... kenties Jurassic Parkin..? Vihdoinkin sademetsä näytti siltä, miltä olemme kuvitelleet sademetsän näyttävän. Australiassa sademetsä näytti aivan erilaiselta. Se ei ollut siellä niin vihreää ja rehevää. Kävelyn jälkeen lähdimme mutaisina ja märkinä matkustamaan kohti Franz Josefia!

Frans Josef

Monet olivat odottaneet Franz Josefia todella paljon. Franz Josefin kuului olla koko reissun kohokohta. Monen pettymykseksi sää oli edelleen todella huono. Vettä vaan satoi ja satoi... Franz Josefissa on erityistä lumiset vuoret sademetsien keskellä. Jäätikkö sulaa kylläkin ja joku päivä tätä jäätikköä ei enää ole. Jäätikölle tehdään helikopterilentoja. Nuo lennot peruttiin kuitenkin huonon sään vuoksi. Me emme olleet tuota ajelua edes bookanneet, sillä se maksoi useamman satasen, ja emme syystä tai toisesta olleet niin innoissamme jäästä ja lumesta! :D Silti harmitti muiden puolesta! Kävimme porukalla kävelyllä Franz Josefissa ja kävimme katsomassa jäätikköä alhaalta päin. Emme kuitenkaan sateen ja sumun vuoksi nähneet juuri mitään. Voih!

Best view today! :D

Olimme kaksi yötä Franz Josefilla. Paikka oli todella kaunis ja viihtyisä pikkuinen lomakylä. Harmiksemme emme kuitenkaan päässeet nauttimaan maisemista huonon sään vuoksi. 

Wanaka

Aamulla lähdimme usean tunnin ajomatkalle kohti Wanakaa. Wanakan sanotaan olevan kuin pieni Queenstown. Se olikin todella viihtyisä kaupunki. Bussikuskimme sanoikin, että tervetuloa sivistyksen pariin! Olimme viettäneet viimeisen viikon paikoissa, joissa ei ole kauppoja tai mitään, joten tuntui hyvältä olla vihdoin ihmisten ilmoilla. Wanaka oli todella kaunis paikka. Olimme siellä yhden yön.

Matkalla Wanakaan

Matkalla Wanakaan

Wanakassa

Queenstown

Aamulla lähdimme kohti Queenstownia. Olimme todella innoissamme, sillä kaikki olivat kehuneet Queenstownia todella paljon! Queenstownin sanotaankin olevan maailman adrenaliinipääkaupunki. Bussissa kaikki puhuivatkin vain bungy- ja swing-hypyistä. Itsekin olin varannut bungy-hypyn ja olin siitä innoissaan (ja peloissaan). 

Matkalla pysähdyimme ostamaan marketeilta halpoja hedelmiä ja siitä jatkoimme matkaa kohti paikkaa, jossa voi tehdä alkuperäisen bungy-hypyn. Täällä meille kerrottiinkin hieman bungy-hypyn historiaa, sillä bungy-hyppy on kehitetty Uudessa-seelannissa. Olisikin ollut kiva hypätä bungy alkuperäisessä paikassa. Bungy-hypyt ovat kuitenkin kalliita, joten täytyi päättää, missä hypyn haluaa mieluiten tehdä. Halusin ehdottomasti tehdä hypyn Uuden-Seelannin korkeimmassa (maailman kolmanneksi korkein) paikassa, nimeltään Nevis Bungy (134m). Varasimme kaikki bungy-hyppyjemme ajat ja jatkoimme matkaa kohti Queenstownia. Wanakassa tutustuimme jo kahteen saksalaispoikaan - jälleen, hahah! Ensimmäisenä iltana Queenstownissa menimme heidän kanssaan vaahtobileisiin ja vietimme muutenkin aikaa heidän kanssaan. 

Seuraavana aamuna heräsinkin aikaisin ja ajattelin vain, mihin olen taas itseni laittanut. Olin nähnyt niin paljon videoita ja kuvia Nevis-benji-hypystä, että olin lievästi sanottuna hermostunut. Menimme yhdessä tämän saksalaispojan kanssa hyppäämään klo 12 pm. Onneksi melkein koko porukka oli samasta bussista, joten tunsimme toisemme ja fiilis pysyi korkealla! Tutustuimme myös tosi mukaviin tanskalaisiin sisaruksiin. Pian olimme jo matkalla kohti bungy-hyppyä ja olo oli kuin olisimme matkalla kuolemaan. :D 

Paikan päällä hiukan hermostutti ja pelotti, mutta olisin kuvitellut, että olisin pelännyt vieläkin enemmän. Näin ihmisten hyppäävän ennen minua ja kaikki olivat hypyn jälkeen niin iloisia ja onnellisia, että halusin itsekin päästä hyppäämään. Kun saapui minun vuoroni, mies sanoi, että minun täytyy odottaa viisi minuuttia, koska tuuli on tosi kova ja hyppääminen ei ole turvallista nyt. Katsoin häntä suu auki ja sanoin, että oletko nyt tosissasi. Viimeinen asia, mitä sillä hetkellä haluaa kuulla... :D Viiden minuutin jälkeen koitti minun vuoroni ja kysyinkin, että oletko nyt varma, että tuuli on ok ja se on turvallista. Vastaukseksi sain vain: "let's see"! :D Hyppy oli jokatapauksessa mieletön! Olo hypyn jälkeen oli niin mieletön, että hyppäisin milloin vain uudestaan. Tämä benji oli kuitenkin ehdottomasti pelottavin asia, mitä olen ikinä tehnyt. Saksalaisjätkällä oli mukanaan Go Pro -kamera, joten saimme myos hauskoja videoita hypyistämme!

Hain kahvia juuri ennen, kun menin hyppäämään ja seinällä oli tämä taulu, haha

Hyppypaikka: hui, kuinka korkealla!

Hyppyporukkaa

Kaikki puhuivat bungy- ja swing-hypyistä, joten Kirsillekkin tuli fiilis, että hän haluaa tehdä jonkinlaisen hypyn. Tapasimmekin kaksi poikaa, jotka olivat voittaneet liput ledge-swingiin, mutta eivät voineet käyttää lippujaan, koska he olivat lähdössä seuraavana aamuna pois Queenstownista. Kirsi osti toiselta pojalta tuon lipun. Maisemat olivat upeat, sillä swing tehdään Queenstownin yllä!

Kolmantena päivänä halusimme tehdä jonkinlaisen kävelyn. Päädyimme tekemään Queenstown hill -kävelyn. Kävely kesti suurin piirtein kolme tuntia. Kävelimme kyllä todella hitaasti ja pysähtelimme jatkuvasti :D Kävely oli nimittäin kaksi tuntia nousua ylämäkeen. Hyvä treeni pitkästä aikaa! Maisemat kävelypolulla olivat aivan kuin olisi ollut Suomen syksyssä... Mutta maisemat vuoren huipulla olivat onneksi näkemisen arvoiset! Näimme koko Queenstownin ja Lake Wakatipun.

Tupsahdettiin Suomeen!

Pihlajapuu: mitäh?!

Kuuluisa Fergburger!

Cookie Time: maailman parhaat keksit!

Viivymme vielä yhden päivän Quenstownissa ja sitten matkamme jatkuu kohti Milford Soundia. Tämä paikan on sanottu olevan yksi kauneimmista paikoista maailmassa. Toivottavasti sää suosii meitä, ja toivottavasti näemme myos delfiineitä! Tänään vietämme vielä viimeistä iltaa ihanien irlantilaistyttöjen ja hollantilaispojan kanssa. Ehkäpä tapaamme heidät uudestaa myohemmin Dublinissa. ;)

Having a good craic with Irish!